Esztergom

Lauantaina vierailimme Unkarin ensimmäisessä pääkaupungissa ja katolisessa keskusessa Esztergomissa. Sää oli mitä mainioin ulkoilulle, ja kiipesimme eräälle Esztergomin kukkuloista katselemaan näköaloja ja vilkaisemaan pientä kappelia. (Kuvassa Julia.)





Kappelin pihan patsaat, ilmeisesti kuvaelma Golgatan kukkulalta, kuvassa eivät näy kolme ristiä:

Ihanan keväisessä säässä oli kyllä huonotkin puolensa. Maa oli paikoittain mutainen, ja onnistuinkin lentämään rähmälleni eräässä mutaisessa rinteessä, sotkien takkini ja laukkuni ja naarmuttaen ranteeni. Onnistuin sentään suojelemaan kädessäni ollutta kameraa kaatuessani.

Kukkulalta jatkoimme matkaa Esztergomin basilikalle, joka on ilmeisesti Unkarin korkein rakennus (100 m, täällä ei olla mitenkään suuruudenhulluja). Kirkossa oli aivan valtavat urut, joiden sointi kuulosti lähinnä melko kaaottiselta mutta vaikuttavalta, ja tietenkin esille oli asetettu söpösti jonkun pyhimyksen pääkallo ja luita (siis mikä näitä katolilaisia oikein vaivaa?).

Kukkulalta otettu kuva basilikasta:

Ja sisältä:

Basilikan jälkeen vuorossa oli lounas läheisessä pikku ravintolassa, jossa söin herkullista valkosipuli-camembert-pähkinä-keittoa, joka tarjoiltiin erikoisesti leivän sisällä:

Esztergom sijaitsee aivan Slovakian ja Unkarin rajalla, joten lounaan jälkeen lähdimme käymään Slovakian puolella. Ei sillä, että siellä mitään nähtävää olisi ollut, mutta kun kerta voi vain kävellä sillan yli toiseen maahan, niin eihän sitä voi jättää kokeilematta :-)

Unkarin ja Slovakian yhdistävä silta Tonavan yli:






Kun palasimme Slovakian puolelta (istuimme pari tuntia jossain tylsässä pubissa), oli jo pimeää, ja näkymä basilikasta oli loistelias. Kuva ei oikein tee oikeutta, mutta liitän sen tähän silti (basilika siis sijaitsi Tonavan rannalla):




Päivän uuvuttavan reissun jälkeen oli vuorossa palinkamaistiaisia (unkarilainen hedelmäviina) saksalaisen ystävämme Sebastianin synttäreillä Balassi Instituutissa, missä suurin osa kielikurssilaisista yöpyy (ja missä oppitunnitkin pidetään tietysti).

Ihmettelen edelleen miksi meitä ei tultu häätämään sieltä missään vaiheessa vaikka pidimme ihan hirveää meteliä ja juoksimme käytävää pitkin ja huoneiden välillä. Ehkä kaikki muut instituuttilaiset olivat launtaita viettämässä jossain Budapestin lukuisista yökerhoista...(meidänkin oli tarkoitus lähteä, mutta emme ikinä päässeet niin pitkälle.)

Hauskaa oli, mutta sunnuntai menikin sitten reissailusta ja riehunnasta toipuessa.