Cube

Käytiin tänään Elinan kanssa ostamassa itsellemme Rubikin kuutiot (se on muuten unkarilainen keksintö, tiesittekös?).

Parin tunnin pyörittelyn jälkeen olen valmis viskaamaan sen ikkunasta läpi :-D Ja yhtä siirtoa vaille henkisesti valmis katsomaan kaikki mahdolliset ratkaisukaavat netistä. Mutta ei. Pakko on yrittää. Vaikka henki menisi. Vielä kerran.

Tänään oli taas ihana sää, niin lämmintä. Vaikka iltapäivästä meni jo pilveen, oli silti suorastaan hiostavan lämmin. Sateen tuntua ilmassa. Käytiin terassilla kahvilla, ja päästiin lopultakin Elinan kanssa vierailemaan kaakaotalossa, masala ja chilikaakaota :-) Tai siis ei oikeastaan kaakaota, vaan sellaista lähinnä sulatettua suklaata, oikein hot _chocolate_.

Small business gamesin tunnilla pelattiin kolme vuosineljännestä (pelin ideana siis tehdä hotellista tuottava, tietokoneeseen syötetään hintatietoja yms päätöksiä ja sitten se sylkee tulokset ulos). Oli ihan kuningasolo kun tulot vaan nousi nousemistaan ja asiakaspalautteet parani. Tosin käteisen puolesta ollaan edelleen miinuksella, mutta vielä on vuosi aikaa muuttaa se asia. Siinä ja siinä mennäänkö plussalle, mutta mahikset on. Jännättää silti onko tehty oikeita päätöksiä pitkällä tähtäimellä.

Koulutyöt kasautuu kasautumistaan, mutta mihinkään ei osaa keskittyä. Kiinnostaa vaan kaikki muut asiat, joihin niihinkään ei osaa keskittyä. Pitäisi esim. kirjoittaa työhakemuksia kesälle, ajattelin hakea postin hommiin ja yölehden jakeluun, vähän vaihtelua. En halua hikoilla ravintolassa toista kesää peräkkäin, nyt on pakko lomailla. Respaan menemistä voisi harkita, mutta paikkoja ei ole juuri tarjolla, ja nekin varmaan menevät vähän kokeneemmille. Ja edelleenkin, haluan lomailla. Ei missään nimessä koko kesää töitä. Ei ei ei. Kulttuurishokkihan siitä tulisi tämän jälkeen :-D

Ai niin: "Hei. Olen Varpu ja olen Iltalehti narkkari." Kehittäisikö joku sopivan vieroitusohjelman tai vaihtoehtoisesti järkevää luettavaa?

Idolskin alkaisi syksyllä. Pitäisiköhän sitä hankkia kokemusta itsensä nolaamisen jalosta taidosta ja mennä taas telkkariin sihisemään. S s s s. Ehkä voisin pukeutua haalareihin ja olla seuraava Sami Hokkarinen Sami Hokkarisen paikalla.

Mutta tuo kuutio. Piru vie.

Power point queen

Kevätsateiden jälkeen tuoksuu ihanan raikkaalta.

Onnistuin tänään pitämään ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni kunnollisen esitelmän, JEI! Siis niin että en lukenut paperista, suoraan powerpointeista, tai unohtanut ihan puolia siitä mitä piti sanoa, ja onnistuin jopa _esittämään_ ne diojen sisällöt kunnollisesti. Ja sain jopa ihmiset nauramaan pari kertaa, mikä on -minulle- suuri saavutus. Sain myös palautetta että esiinnyin itsevarmasti ja rauhallisesti, vaikka mielestäni tärisin koko esitelmän ajan, mutta ilmeisesti onnistuin kontrolloimaan ääntä sen verran ettei sitä huomannut.

Kaiken kaikkiaan loistava fiilis. Hotel operationsinkin kokeesta päässen läpi ainakin kohtalaisella arvosanalla. Go me.

*tanssii ympäri huonetta riemuissaan*

Ehkä kaikki toivo ei sittenkään ole vielä menetetty osaltani.

Theatrical play

Kaupunki vaikuttaa tanaan ihmeen hiljaiselta BKV:n, eli kaupungin julkisen liikenteen laitoksen lakon takia. Metrotunnelit olivat omituisen tyhjia, ja West endissakin (iso ostoskeskus jossa kayn nykyaan lounastamassa) mahtui hyvin liikkumaan, vaikka se yleensa on aika ruuhkainen.

Joku mainitsi mahdollisesta lakosta viikonloppuna, mutta en tietenkaan sita enaa maanantai aamuna muistanut, joten jouduin sitten kavelemaan kouluun todettuani ettei metro kulje. Saa oli hieman sateinen, joten onneksi sateenvarjo sattui mukaan. Ja onneksi matkaan ei kavellen mennyt kuin kymmenen minuuttia enemman, joten myohastyin tunnilta vain viitisen minuuttia. Tunnilla ei kylla ollut paljon ketaan, ihan hyvin olisi voinut kotia jaada nukkumaan, jai yo muutenkin niin lyhyeksi. Negotiation techniques tuntikin peruttiin, kun osanottajia olisi ollut vain muutama, sen takia tassa nyt keskella paivaa tata kirjoittelen...viela Presentation skills ja Hotel operations tunnit edessa (ja midterm test Hotel operationissa). Toivottavasti ne sentaan pidetaan, uskoisin niin. (Vaikka koetta ei kylla tarvitsisi olla!)

Jotenkin tuntuu etta taalla on nyt ollut paljon lakkoilua, kun helmikuussa oli juuri rautatietyolaisten lakko, mika vaikeutti Wienin matkaamme. Mutta ehka kahdesta lakosta ei voi vetaa mitaan yleistyksia maan tilanteen suhteen. Joka tapauksessa paljon tyytymattomyytta taalla tuntuu olevan asioihin, ja hallituksessakin on nyt jotain ihme draama pelleilya meneillaan, kun yksi paapuolueista ilmeisesti erosi...ihmisten puheista paatellen talla ei tosin ole mitaan konkreettisia vaikutuksia, vaan kaikki on pelkkaa teatteria.

Viikonloppuna oli joku hamara yleinen kevatsiivouspaiva. Ihmiset viskasivat kaikki vanhat rojunsa pihalle, ja roska-autot kiersivat niita sitten keraamassa. Oli mielenkiintoista kavella perjantai-iltana oopperasta kotiin, kun kadulla oli kymmenen metrin valein muutaman kuutiometrin kasoja vanhoja sankyja, tuoleja, vanerilevyja, vaatteita, nuken paita, rikkinaisia jaakaappeja jne.

Kavimme tosiaan perjantaina oopperassa Elinan kanssa Toscan katsomassa. Ei juuri ollut mieleeni, vaikka onkin naita klassisia oopperoita. Olen pitkaan odottanut paasevani katsomaan italialaista oopperaa (Puccinia), mutta taytyy sanoa etta tama oli pettymys, Wagnerin Ring sarja pesee sen kuus-nolla. Katsomista hankaloitti myos hieman libreton puuttuminen (miksi ihmeessa niita ei ollut myynnissa), ja unkarinkielinen tekstitys. Pysyin kutakuinkin karryilla niiden parin unkarinkielisen sanan perusteella mita ymmarsin, mutta tuli myos pari vaarinkasitysta, ja loppu jai vahan hamaran peittoon.

Jotenkin vain ooppera ei ollut itselleni tarpeeksi melodinen, tai sitten en vain pitanyt toteutuksesta. Tai ehka en vain pitanyt suuresti naissolistin aanesta, en ainakaan missaan vaiheessa kokenut sen suurempia elamyksia tai selkapiin varistyksia kuten yleensa loistavaa oopperalaulua kuunnellessani.

Keskiviikkona sen sijaan kavimme Riikan kanssa katsomassa Joutsenlampi-baletin, ja se miellytti suuresti. Kyseisessa versiossa oli myos onnellinen loppu ilokseni, perinteinen versio kun taitaa olla aika traaginen. Oli myos hiukan erilainen kokemus kuin edeltavan viikon Szenvedely (Intohimo), joka oli aika lailla modernimpi teos...(ja miuta aina alkaa arsyttaa liika modernius, kun se tuntuu niin teennaiselta)

Kaiken kaikkiaan on kylla mennyt turhan paljon aikaa huvitteluun ja leffojen katsomiseen jne, koulutyot on vahan jaaneet rempalleen. Alkaa kylla vahan tuntua etta olen turhan paljon kursseja ottanut, mutta jospa tasta viela selvitaan.

Kevat tulee, aurinko paistaa ja kaikki hyvin :-)

Unkarilaisten olematon selkaranka

Siis vihaan tata koulua ja naita ihmisia valilla.

En vain jaksa ymmartaa miten mistaan ei oteta vastuuta ja aikuiset ihmiset kayttaytyvat kuin lastentarhassa.

Tanaan oli taas koe. Mutta taalla koe ei oikeastaan tarkoitakaan sita mita Suomessa. Kyse ei siis ole siita mita olet oppinut tunneilla tai mita olet joko kovalla tyolla opiskellessasi tai viimeisena iltana paniikissa lukiessasi painanut paahasi. Se tarkoittaa mahdollisuutta todistaa kykysi lukea lunttilappua. tai lunttilapun puuttuessa, kysya oikeilta ihmisilta oikeita asioita. Niille, jotka eivat viela ole oppineet lunttaamaan (lue: allekirjoittanut) nauretaan lahinna huvittuneesti.

Tiedan, siis _tiedan_, etta olisin saanut kyseisesta kokeesta lahelle taydet pisteet (kyseessa controlling, eli kulukontrollointi, eli laskemista, eli paaosin helppoa), jos vain aikaa olisi ollut enemman ja olisin pystynyt keskittymaan. Mutta jotenkin tanaan yleensa kohtalaisen hyva keskittymiskykyni ei pystynyt sivuuttamaan luokassa vallitsevaa metelia. Siis oikeasti. METELIA! KOKEESSA.

Jos Suomessa puhut kokeen aikana (muuten kuin kysyaksesi opettajalta tarkentavan kysymyksen etc.) sinut todennakoisesti heitetaan ulos luokasta tai reputetaan lunttaamisen takia. Taalla, ei kysettakaan sellaisesta. Jossain vaiheessa opettaja saattaa vahan hyssytella, tai sanoa etta jos puhutte, voitte saman tien lahtea ulos tasta kokeesta, mutta koskaan mitaan ei konkreettisesti tapahdu.

Tanaan sentaan opettaja ensimmaisen hyssyttely-yrityksen jalkeen totesi:" Jos ette ole hiljaa, vahennan kaikkien koepisteista kymmenen prosenttia, riippumatta siita kuka taalla puhuu."

Kymmenen sekuntia oli hiljaista.

Sitten alkoi taas puheensorina kasvaa, mika hairitsi talla kertaa viela enemman keskittymiskykya, kun sen lisaksi etta tiedat ettet muutenkaan varmaan kerkia laskea kaikkia laskuja, etka pysty keskittymaan puheensorinan takia, tiedat etta niista vahaisistakin pisteista lahtee viela ehka se kymmenen prosenttia pois joidenkin s**tanan idioottien takia joilla ei ole mitaan selkarankaa, tai minkaanlaista kunnioitusta toisia kohtaan.

Lunttilaput viela jossain maarin ymmarran, kun jotkut opettajat ovat vahan irrationaalisia kokeissaan, ja laput eivat sentaan hairitse ketaan ja ovat jokaisen oma asia (jos nyt valttamatta haluaa huijata olevansa parempi kuin on, niin...en tieda). Mutta se meteli.

Kun arsyilin tasta asiasta (lievennetysti) eraalle luokkatoverille seuraavalla tunnilla, vastauksena oli vain:"Mehan yritamme vain auttaa sinua kertomalla vastauksia, sina et halua kuunnella." No totta hemmetissa en halua kuunnella. Osaan itsekin laskea omat tehtavani, ja jos en osaa, niin se on oma hapeani. Ei ole minun ongelmani, jos haluatte huijata itseanne ja muita lunttaamalla, mutta siita tulee minun ongelmani, kun en pysty enaa itse keskittymaan teidan huijaamisenne takia.

Toinen asia, joka taalla hamaa, on usein suhteessa hyvin lyhyt koeaika kysymysten maaraan nahden. Kaikkeen pitaisi vastata hirmu vauhdilla, eika miettimisaikaa juuri sallita. Varmaankin oma ongelmani, kun olen niin hidas ajattelemaan, ja haluan pohtia kaiken lapi kunnolla etta vastaan oikein, mutta kun olen Suomessakin aina viimeinen luokassa koetilanteessa, niin voitte vain kuvitella miten minun taalla kay. Eli kokeet jaavat lahes aina puolitiehen.

Mutta anyways, viekaa te kansakuntanne rappiolle huijaamalla itsenne kaikkialle ja olemalla niita idiootteja, jotka johtoasemassakaan eivat tieda mistaan mitaan (en enaa ihmettele taman maan tilaa). Mina sentaan oikeasti tiedan jotain, ja voin olla siihen tyytyvainen vaikka en ikina silla mihinkaan paasisikaan.

Suksikaa suolle.

Keskipäivän kahvihetken irtonaisia ajatuksia

1.

Milloin sielu asettuu ruumiiseen?

Vai eikö ihmistä ihmisenä olekaan? Masentava ajatus, että tämäkin ajatus olisi vain reaktion reaktiota reaktioon, enkä voi todellisuudessa valita mitään. Mutta toisaalta, mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa (ie. jos en tiedä etten ajattele itse, eihän sillä ole väliä - kai).

2.

Ehkä kaikki on säännönmukaista.

Yksi liike aiheuttaa kaiken maailman liikkeen. Ketjureaktio, ja maailma etenee vääjäämättä alusta loppuun, atomi kerrallaan.

Mutta ihmismieli, sekin koostuu atomeista. Säännönmukaista?

Ehkä tietoisuus tuo poikkeuksen ja tekee säännönmukaisuudesta kaaosta. Toivon niin.

3.

Kannattaako ajatella, että maailma toistuu samanlaisena. Elät miljoonasti ja olet elänyt, samat vaiheet joka kerta. Parempi saada kaikki oikein tällä kertaa, koska todellisuudessa se on ainoa kerta.

4.


Pelottavia ajatuksia
Pettäviä ajatuksia
Maailma on niiden leikkikenttä

Jos uskon tarpeeksi
Syökö leijona minut
Pyhä henki ainakin pelastaa

Jos uskon, se on totta
Jos en usko, en saa todisteita
Enkä voi uskoa vaikka kuinka haluaisin

5.

Mikä tuntuu minusta oikealta ja todelta

Ei ole sitä toiselle

Ja väittelemme kummatkin tuntien

olevamme oikeassa

On vain vaikeaa päästä yli tunteesta

että juuri itse on oikeassa

Mutta jos kummatkin ovat 'oikeassa'

Miten tilanteen saa ratkeamaan

Ihmismieli on kummallinen

Ja kumpikin uskoo toisen vain

uskottelevan uskovansa uskomaansa

6.

Mitä järkeä on koko universumin olemassa olossa?
Eihän siinä tarvitse olla.

Mutta ehkä on olemassa vain tietoisuus
ja harha maailmasta.

Maailma on niin naurettava.

Koska materiahan on vain harhaa,
vain atomien liikettä, värähtelyä
josta kukaan ei osaa sanoa mitään.

Jos siis materia on harhaa
Miksei kaikki olisi
Ja maailma on matriisi,
jolla tietoisuus pääsee ilmenemään, ja leikkimään loputtoman itsensä kanssa

Kaikki on minua, ja minä olen kaikki.
Sinä olet minä, ja kaikki ovat sinä.
Ja minä kohtelee itseään huonosti.

7.

Ehkä siis jumalia on olemassa

Mutta ne ovat vain osa tietoisuutta

Siis sinä ja minä ja muut

Eivätkä siksi sen korkeammalla, tai

matalammalla kuin me muutkaan

Arvostus on aina hyvästä, ja itseään pitäisi kohdella hyvin

Mutta ehkä palvominen menee jo liiallisuuksiin

ja oman itsen arvon alentamiseen

8.

Miksi mikään jumala, joka aiheuttaa kärsimystä

Olisi millään järjellä palvomisen arvoinen

Miksi mikään USKONTO, joka aiheuttaa kärsimystä

Olisi kannattamisen arvoinen

Kaksinaismoralismi, en edes aloita tästä asiasta. (Paitsi sen verran, että jos kristinuskon jumala kerran loi ihmisen ja on kaikkivoipa, kaikkiarmollinen ja rakastaa kaikkia lapsiaan, niin miksi hän sitten tuomitsee homoseksuaalit, etenkin kun se TODISTETTAVASTI ei ole valintakysymys. Vastatkaa siihen, fundamentalistip****t.)

9.

Loppumaton ajatusvirta ahdistaa ja virkistää samaan aikaan. Niin monia mahdollisuuksia ja kaunita asioita, mutta ahdistavaa, liikaa, ja kohtuuttomuutta. Olen hillitön. Ja jos antaa hillittömyyden vallita, ei pääse eteenpäin.

Mutta pitääkö liikkua eteenpäin, vai vain ratkaista nykyhetki. Valaistuminen tuntuu olevan niin kaukana, ja kierin hillittömyydessäni, enkä pysty päästämään irti katkerasta suloisuudesta.

10.

Niinä hetkinä, kun päästän itseni melkein irti

Helpotus ja pelko valtaavat minut

Onko särkymisen takana kuolema vai

Uudelleen syntyminen

11.

Kaikesta selviää.

Jos ei, niin ei tiedä siitä, tai voi olla tyytyävinen siihen mitä sai aikaan.

Kaikesta selviää, tavalla tai toisella, eikä kuolemaa tarvitse pelätä.

Joskin sitä voi jonkin aikaa välttää - ehkä.