Ostin tänään lastenkirjan josta luultavasti ymmärsin otsikon.
Pari sataa sivua luettavaa, joten eiköhän siinä mukavasti aikaa vierähdä parin sadan sanan sanavarastoni ja sanakirjan kanssa :-D
Pitäähän sitä elämässä tavoitteita olla.
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
maanantai 28. tammikuuta 2008
Esztergom
Lauantaina vierailimme Unkarin ensimmäisessä pääkaupungissa ja katolisessa keskusessa Esztergomissa. Sää oli mitä mainioin ulkoilulle, ja kiipesimme eräälle Esztergomin kukkuloista katselemaan näköaloja ja vilkaisemaan pientä kappelia. (Kuvassa Julia.)
Kappelin pihan patsaat, ilmeisesti kuvaelma Golgatan kukkulalta, kuvassa eivät näy kolme ristiä:
Esztergom sijaitsee aivan Slovakian ja Unkarin rajalla, joten lounaan jälkeen lähdimme käymään Slovakian puolella. Ei sillä, että siellä mitään nähtävää olisi ollut, mutta kun kerta voi vain kävellä sillan yli toiseen maahan, niin eihän sitä voi jättää kokeilematta :-)
Unkarin ja Slovakian yhdistävä silta Tonavan yli:
Kun palasimme Slovakian puolelta (istuimme pari tuntia jossain tylsässä pubissa), oli jo pimeää, ja näkymä basilikasta oli loistelias. Kuva ei oikein tee oikeutta, mutta liitän sen tähän silti (basilika siis sijaitsi Tonavan rannalla):
Päivän uuvuttavan reissun jälkeen oli vuorossa palinkamaistiaisia (unkarilainen hedelmäviina) saksalaisen ystävämme Sebastianin synttäreillä Balassi Instituutissa, missä suurin osa kielikurssilaisista yöpyy (ja missä oppitunnitkin pidetään tietysti).
Ihmettelen edelleen miksi meitä ei tultu häätämään sieltä missään vaiheessa vaikka pidimme ihan hirveää meteliä ja juoksimme käytävää pitkin ja huoneiden välillä. Ehkä kaikki muut instituuttilaiset olivat launtaita viettämässä jossain Budapestin lukuisista yökerhoista...(meidänkin oli tarkoitus lähteä, mutta emme ikinä päässeet niin pitkälle.)
Hauskaa oli, mutta sunnuntai menikin sitten reissailusta ja riehunnasta toipuessa.
Kappelin pihan patsaat, ilmeisesti kuvaelma Golgatan kukkulalta, kuvassa eivät näy kolme ristiä:
Ihanan keväisessä säässä oli kyllä huonotkin puolensa. Maa oli paikoittain mutainen, ja onnistuinkin lentämään rähmälleni eräässä mutaisessa rinteessä, sotkien takkini ja laukkuni ja naarmuttaen ranteeni. Onnistuin sentään suojelemaan kädessäni ollutta kameraa kaatuessani.
Kukkulalta jatkoimme matkaa Esztergomin basilikalle, joka on ilmeisesti Unkarin korkein rakennus (100 m, täällä ei olla mitenkään suuruudenhulluja). Kirkossa oli aivan valtavat urut, joiden sointi kuulosti lähinnä melko kaaottiselta mutta vaikuttavalta, ja tietenkin esille oli asetettu söpösti jonkun pyhimyksen pääkallo ja luita (siis mikä näitä katolilaisia oikein vaivaa?).
Kukkulalta otettu kuva basilikasta:
Ja sisältä:
Basilikan jälkeen vuorossa oli lounas läheisessä pikku ravintolassa, jossa söin herkullista valkosipuli-camembert-pähkinä-keittoa, joka tarjoiltiin erikoisesti leivän sisällä:
Esztergom sijaitsee aivan Slovakian ja Unkarin rajalla, joten lounaan jälkeen lähdimme käymään Slovakian puolella. Ei sillä, että siellä mitään nähtävää olisi ollut, mutta kun kerta voi vain kävellä sillan yli toiseen maahan, niin eihän sitä voi jättää kokeilematta :-)
Unkarin ja Slovakian yhdistävä silta Tonavan yli:
Kun palasimme Slovakian puolelta (istuimme pari tuntia jossain tylsässä pubissa), oli jo pimeää, ja näkymä basilikasta oli loistelias. Kuva ei oikein tee oikeutta, mutta liitän sen tähän silti (basilika siis sijaitsi Tonavan rannalla):
Päivän uuvuttavan reissun jälkeen oli vuorossa palinkamaistiaisia (unkarilainen hedelmäviina) saksalaisen ystävämme Sebastianin synttäreillä Balassi Instituutissa, missä suurin osa kielikurssilaisista yöpyy (ja missä oppitunnitkin pidetään tietysti).
Ihmettelen edelleen miksi meitä ei tultu häätämään sieltä missään vaiheessa vaikka pidimme ihan hirveää meteliä ja juoksimme käytävää pitkin ja huoneiden välillä. Ehkä kaikki muut instituuttilaiset olivat launtaita viettämässä jossain Budapestin lukuisista yökerhoista...(meidänkin oli tarkoitus lähteä, mutta emme ikinä päässeet niin pitkälle.)
Hauskaa oli, mutta sunnuntai menikin sitten reissailusta ja riehunnasta toipuessa.
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
Within temptation
Perjantaina lähdin Hesterin (hollantilainen kielikurssikaverini) seuraksi Within temptationin konserttiin, vaikka en suuremmin bändin tuotantoon ole tutustunut (no, kuka nyt voisi välttää kuulemasta niitä eniten soitettuja hittibiisejä tosin).
Ilta ei kyllä olisi voinut olla sopivampi goottimetallikonsertille. Konserttisalia ympäröivää valtavaa puistoa peitti paksu sumu, mutta Budapestin yllä päiväkausia viipyillyt pilvipeite repeili vihdoin paljastaakseen muutaman tähden ja kirkkaana loistavan puolikuun syvänsinisellä taivaalla. Aavemaisessa ja sokkeloisessa pikkupolkuja täynnä olevassa puistossa oli liiankin helppo eksyä, kun eteensä ei nähnyt kuin muutaman katulampun verran. Puistopolkuja reunustavat lehdettömät ja ryhmyiset puut olisivat voineet olla suoraan jonkun kummituslinnan pihalta - puolittain jo melkein odotin vamppyyrin hiipivän kimppuuni jonkun puun varjosta (asiaa ei yhtään auttanut parhaillaan lukemani Stephenie Meyerin vamppyyri-kirjasarja).
Konserttipaikka oli sinällään pieni yllätys: odotin lähinnä kunnollista modernia konserttisalia joka täyttyisi ehkä tuhansista katsojista, mutta kyseessä olikin lähinnä nuorisotilan ja varastohallin yhdistelmältä vaikuttava hämärästi valaistu betonitönö, joka ei tullut läheskään täyteen.
Pääbändiä lämmitteli ensin unkarilainen Ideas (vähän Nightwish tyylinen) ja sitten saksalainen Coronatus, jolla oli kaksi naissolistia: tavalliseen tapaan laulava altto, ja oopperatyyliin laulava sopraano. Riskialtis yhdistelmä. Välillä sovitukset ja stemmat olivat auttamattoman huonoja, äänet eivät soineet yhteen ja äänenvoimakkuudet olivat päin ***, mutta joissain kappaleissa kaikki loksahti kohdalleen, ja solistien yhteen kietotuvat äänet ja melodia saivat koko ihon kihelmöimään kylmistä väreistä. Ihan kuuntelemisen arvoisia bändejä kaiken kaikkiaan.
Pääbändin ammattimaisuuden verrattuna aiempiin erotti kyllä jo ensisäkeistä. Laulajattaren äänenhallinta oli kutakuinkin toiselta planeetalta toisiin naissolisteihin verrattuna, ja esiintyminen itsevarmaa ja energistä. Vaikka itseäni alkoi jo tässä vaiheessa väsyttää, ja kaikki biisit alkoivat kuulostaa samaa biittiä toistavalta jumputukselta, niin kaunista ääntä kuunteli kyllä mielellään.
Väsymykestäni huolimatta jaksoin myös urheasti pomppia raskaan laukkuni kanssa Hesterin seurana keikan loppuun asti. Sinänsä mielenkiintoinen kokemus, mutta olisi vaatinut ehkä vähän enemmän biisien tuntemusta että olisi voinut enemmän musiikkia arvostaa :-)
Maaliskuussa samalla paikalla esiintyisi Nightwish, pitää katsoa josko jaksaisi vaivautua. Heinäkuussa olisi vuorossa Avril Lavigne, mutta en taida enää silloin olla täällä. Saa nähdä.
Ilta ei kyllä olisi voinut olla sopivampi goottimetallikonsertille. Konserttisalia ympäröivää valtavaa puistoa peitti paksu sumu, mutta Budapestin yllä päiväkausia viipyillyt pilvipeite repeili vihdoin paljastaakseen muutaman tähden ja kirkkaana loistavan puolikuun syvänsinisellä taivaalla. Aavemaisessa ja sokkeloisessa pikkupolkuja täynnä olevassa puistossa oli liiankin helppo eksyä, kun eteensä ei nähnyt kuin muutaman katulampun verran. Puistopolkuja reunustavat lehdettömät ja ryhmyiset puut olisivat voineet olla suoraan jonkun kummituslinnan pihalta - puolittain jo melkein odotin vamppyyrin hiipivän kimppuuni jonkun puun varjosta (asiaa ei yhtään auttanut parhaillaan lukemani Stephenie Meyerin vamppyyri-kirjasarja).
Konserttipaikka oli sinällään pieni yllätys: odotin lähinnä kunnollista modernia konserttisalia joka täyttyisi ehkä tuhansista katsojista, mutta kyseessä olikin lähinnä nuorisotilan ja varastohallin yhdistelmältä vaikuttava hämärästi valaistu betonitönö, joka ei tullut läheskään täyteen.
Pääbändiä lämmitteli ensin unkarilainen Ideas (vähän Nightwish tyylinen) ja sitten saksalainen Coronatus, jolla oli kaksi naissolistia: tavalliseen tapaan laulava altto, ja oopperatyyliin laulava sopraano. Riskialtis yhdistelmä. Välillä sovitukset ja stemmat olivat auttamattoman huonoja, äänet eivät soineet yhteen ja äänenvoimakkuudet olivat päin ***, mutta joissain kappaleissa kaikki loksahti kohdalleen, ja solistien yhteen kietotuvat äänet ja melodia saivat koko ihon kihelmöimään kylmistä väreistä. Ihan kuuntelemisen arvoisia bändejä kaiken kaikkiaan.
Pääbändin ammattimaisuuden verrattuna aiempiin erotti kyllä jo ensisäkeistä. Laulajattaren äänenhallinta oli kutakuinkin toiselta planeetalta toisiin naissolisteihin verrattuna, ja esiintyminen itsevarmaa ja energistä. Vaikka itseäni alkoi jo tässä vaiheessa väsyttää, ja kaikki biisit alkoivat kuulostaa samaa biittiä toistavalta jumputukselta, niin kaunista ääntä kuunteli kyllä mielellään.
Väsymykestäni huolimatta jaksoin myös urheasti pomppia raskaan laukkuni kanssa Hesterin seurana keikan loppuun asti. Sinänsä mielenkiintoinen kokemus, mutta olisi vaatinut ehkä vähän enemmän biisien tuntemusta että olisi voinut enemmän musiikkia arvostaa :-)
Maaliskuussa samalla paikalla esiintyisi Nightwish, pitää katsoa josko jaksaisi vaivautua. Heinäkuussa olisi vuorossa Avril Lavigne, mutta en taida enää silloin olla täällä. Saa nähdä.
Eger
Viime viikonloppuna teimme kielikurssilaisten kanssa retken Egeriin, joka on läheinen kaupunki/kylä viinialueella. Matkan tarkoituksena oli ymmärtääkseni tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja viinikellareihin ja maistella viinejä, mutta loppupeleissä viinikellarit jäivät kokonaan välistä.
Alkuun kävimme jossain kirkossa, josta kukaan ei tiennyt yhtään mitään, tai kertonut yhtään mitään. Sitten taivalsimme (harmaudessa ja tihkusateessa) johonkin museoon, jossa kiipesimme yhdeksän kerrosta portaita, ennenkuin totesimme että ilmeisesti se museo ei ole auki tai siellä ei kannata käydä.
Viimeiseksi kävimme sitten jossain linnakkeessa, jossa nyt oli jotain mielenkiintoa kun kävimme opastetulla kierroksella, joka tosin oli unkarinkielinen. Näennäiset vetäjämme kuitenkin tulkkasivat osan puheista meille, että sai kierroksesta jotain irti.
Alkuun kävimme jossain kirkossa, josta kukaan ei tiennyt yhtään mitään, tai kertonut yhtään mitään. Sitten taivalsimme (harmaudessa ja tihkusateessa) johonkin museoon, jossa kiipesimme yhdeksän kerrosta portaita, ennenkuin totesimme että ilmeisesti se museo ei ole auki tai siellä ei kannata käydä.
Viimeiseksi kävimme sitten jossain linnakkeessa, jossa nyt oli jotain mielenkiintoa kun kävimme opastetulla kierroksella, joka tosin oli unkarinkielinen. Näennäiset vetäjämme kuitenkin tulkkasivat osan puheista meille, että sai kierroksesta jotain irti.
Kaiken kaikkiaan aika pettymys retki. Odotin että edessä oli lähinnä viinitietouteen painottuva mielenkiintoinen ekskursio, mutta loppujen lopuksi vain vaelsimme väsyneinä, nälissämme ja märkinä harmaassa säässä ja mitäänsanomattomissa paikoissa (ja mitäänsanomattomassa ravintolassa jossa ruoan tulo kesti liian kauan), ja kaiken päälle matkustimme minibussilla jonka sisälämpötila nousi tukahduttavaan 35 asteeseen matkan aikana.
Varsin turhauttavaa.
Pizza á la Budapest
Pizzat täällä ovat kyllä ihan eri maata kuin Suomessa. En ole vielä kertaakaan törmännyt sellaiseen ala-arvoiseen puolimauttomaan kebabpizzerialättyyn (ei sillä ettei kebabpizzeriastakin voisi saada herkullista pizzaa).
Pizzapohjat ovat aika paksuja ja peruskoko melko pieni, ja täällä ilmoitetaan lähes joka paikassa pizzan koko senteissä. (Lähtien pienimmistä esim. 20, 23 ja 26 senttiä jonnekin puolenvälin 32 senttiin ja aina 45 senttiin asti.) Tomaattikastike ei ole mikään oletusarvoinen pizzatäyte, vaan monet pizzoista pohjustetaan esim. tejfölillä, eli hapankermalla (suosittelen kokeilemaan, nami!). Muutenkin kaikki maitotuotteet täytteinä tuntuvat olevan suosittuja, ja paljon käytetään myös esim. maissia ja sitruunan siivuja.
Tuomiokseni on koitunut www.netpincer.hu palvelu, jota kautta pystyy tilaamaan aikalailla mitä tahansa ruokaa kotiin (tosin toistaiseksi olen pysyttäytynyt pizzoissa) lähistön kymmenistä ravintoloista. Osa ravintoloista on auki läpi yön, ja parhaimmillaan pizzan saa kotiinsa noin 20 minuutissa tilauksesta, ja koko hoidosta maksaa alle 4 euroa (nyt puhutaan siis sellaisesta pienestä pizzasta, joka sekin on kyllä varsin täyttävä paksuudessaan). Toisaalta joissain paikoissa tuntuu olevan melko pitkätkin toimitusajat, mutta en ole vielä kokeillut niitä.
Halvat hinnat houkuttelevat muutenkin syömään ulkona, alakerran pizzeriassa maksaa Margerita-pizza 2,5 euroa...
Toistaiseksi kaikken herkullisinta pizzaa olen syönyt Marxim-kommunistipubissa (tutustumisen arvoinen paikka muutenkin kuin pizzan takia :-D). Tilaamani Siberian dream pizza (täytteenä hapankermaa, tonnikalaa, valkosipulia ja oliiveja) oli aivan TAI-VAAL-LI-NEN! Pizzoilla oli myös erihauskoja nimiä, kuten CCCP IZZA.
Joka tapauksessa, älkää siis ihmetelkö jos vaapun täältä takaisin kaksinkertaiseksi paisuneena.
Pizzapohjat ovat aika paksuja ja peruskoko melko pieni, ja täällä ilmoitetaan lähes joka paikassa pizzan koko senteissä. (Lähtien pienimmistä esim. 20, 23 ja 26 senttiä jonnekin puolenvälin 32 senttiin ja aina 45 senttiin asti.) Tomaattikastike ei ole mikään oletusarvoinen pizzatäyte, vaan monet pizzoista pohjustetaan esim. tejfölillä, eli hapankermalla (suosittelen kokeilemaan, nami!). Muutenkin kaikki maitotuotteet täytteinä tuntuvat olevan suosittuja, ja paljon käytetään myös esim. maissia ja sitruunan siivuja.
Tuomiokseni on koitunut www.netpincer.hu palvelu, jota kautta pystyy tilaamaan aikalailla mitä tahansa ruokaa kotiin (tosin toistaiseksi olen pysyttäytynyt pizzoissa) lähistön kymmenistä ravintoloista. Osa ravintoloista on auki läpi yön, ja parhaimmillaan pizzan saa kotiinsa noin 20 minuutissa tilauksesta, ja koko hoidosta maksaa alle 4 euroa (nyt puhutaan siis sellaisesta pienestä pizzasta, joka sekin on kyllä varsin täyttävä paksuudessaan). Toisaalta joissain paikoissa tuntuu olevan melko pitkätkin toimitusajat, mutta en ole vielä kokeillut niitä.
Halvat hinnat houkuttelevat muutenkin syömään ulkona, alakerran pizzeriassa maksaa Margerita-pizza 2,5 euroa...
Toistaiseksi kaikken herkullisinta pizzaa olen syönyt Marxim-kommunistipubissa (tutustumisen arvoinen paikka muutenkin kuin pizzan takia :-D). Tilaamani Siberian dream pizza (täytteenä hapankermaa, tonnikalaa, valkosipulia ja oliiveja) oli aivan TAI-VAAL-LI-NEN! Pizzoilla oli myös erihauskoja nimiä, kuten CCCP IZZA.
Joka tapauksessa, älkää siis ihmetelkö jos vaapun täältä takaisin kaksinkertaiseksi paisuneena.
Erinäisiä asioita ensimmäisiltä viikoilta
Sziastok!
Kolmas viikko Budapestissä puolessa välissä. Takana neljä paksua luettua kirjaa, matkat Lontooseen ja Egeriin, Spice Girlsin ja Within tempationin konsertit, n. 56 unkarin oppituntia, muutama epätoivoinen yritys käyttää kaasuhellaa ja liian monta pizzaa (jotka olivat kylläkin erittäin maittavia).
Tarkoitus oli aloittaa blogin pitäminen jo ensimmäisinä päivinä, mutta eihän siitä mitään tullut kaiken juoksemisen keskellä, ja sen jälkeen Reeta jo koukuttikin miut lukemaan Stephenie Meyerin Twilight-sarjaa enkä ole paljon muuta sen jälkeen pystynyt tekemään kuin lukemaan. Kirjat on kuitenkin nyt luettu (*kaipaava huokaus*), joten ehkä olisi aika kirjoittaa pari riviä vaihtelun vuoksi.
Unkarin opiskelu on mielenkiintoista, mutta ei aina ihan sieltä helpoimmasta päästä. Yritä nyt vaikka saada selvää mitä sana megkáposztástalaníthatatlanítottátok pitää sisällään...totuuden nimissä kuitenkin todettakoon että tuo on huono esimerkki ja suurin osa sanoista on suht selkojärkisiä, mutta unkarilaiset ovat noin tuhat kertaa suomalaisia innokkaampia lisäämään erilaisia päätteitä suoraan sanojen loppuun. Lukuunottamatta ehkä sanaa välinpitämättömyydellänsäkäänköhänkään.
Asunnostani pidän kovasti. Onnistuin löytämään kohtuuhintaisen ja hyväkuntoisen kämpän (ja hauskasti eläinkuviosisustetun :-D) ihan keskustasta, mutta sen verran rauhalliselta kadulta että yöllä pystyy nukkumaan, (ei liikenteen melua) vaikka ikkunat eivät turhan paksut olekaan. Keittiön pienuuskaan (koko ehkä neliömetri? :-D) ei toistaiseksi ole haitannut, ainut haittapuoli on kaasuhella (joka on valitettavan yleinen Unkarissa), jonka käyttö aiheuttaa aina traumaattisen stressireaktion.
Heti asuntoon muuttaessani täällä oli kaasuvuoto, kun unohdimme ilmeisesti hellan kaasuhanan päälle edellispäivän esittelykierroksella. Asia onneksi hoitui pienellä tuulettamisella. Lisäksi esitellessään kaasu-uunin käyttöä Alex (vuokraisäntäni) melkein poltti kätensä, hyvä alku siis kaiken kaikkiaan. (Kaasuhella vielä menettelee, mutta se kaasu-uuni, huh. En ole vielä uskaltanut koskea siihen.)
Hmh. Niin paljon asioita päässä, että taidan jakaa loput erillisiin kirjoituksiin. Lopuksi vielä pari kuvaa kämpästä:
Baarinurkkaukseni
Kolmas viikko Budapestissä puolessa välissä. Takana neljä paksua luettua kirjaa, matkat Lontooseen ja Egeriin, Spice Girlsin ja Within tempationin konsertit, n. 56 unkarin oppituntia, muutama epätoivoinen yritys käyttää kaasuhellaa ja liian monta pizzaa (jotka olivat kylläkin erittäin maittavia).
Tarkoitus oli aloittaa blogin pitäminen jo ensimmäisinä päivinä, mutta eihän siitä mitään tullut kaiken juoksemisen keskellä, ja sen jälkeen Reeta jo koukuttikin miut lukemaan Stephenie Meyerin Twilight-sarjaa enkä ole paljon muuta sen jälkeen pystynyt tekemään kuin lukemaan. Kirjat on kuitenkin nyt luettu (*kaipaava huokaus*), joten ehkä olisi aika kirjoittaa pari riviä vaihtelun vuoksi.
Unkarin opiskelu on mielenkiintoista, mutta ei aina ihan sieltä helpoimmasta päästä. Yritä nyt vaikka saada selvää mitä sana megkáposztástalaníthatatlanítottátok pitää sisällään...totuuden nimissä kuitenkin todettakoon että tuo on huono esimerkki ja suurin osa sanoista on suht selkojärkisiä, mutta unkarilaiset ovat noin tuhat kertaa suomalaisia innokkaampia lisäämään erilaisia päätteitä suoraan sanojen loppuun. Lukuunottamatta ehkä sanaa välinpitämättömyydellänsäkäänköhänkään.
Asunnostani pidän kovasti. Onnistuin löytämään kohtuuhintaisen ja hyväkuntoisen kämpän (ja hauskasti eläinkuviosisustetun :-D) ihan keskustasta, mutta sen verran rauhalliselta kadulta että yöllä pystyy nukkumaan, (ei liikenteen melua) vaikka ikkunat eivät turhan paksut olekaan. Keittiön pienuuskaan (koko ehkä neliömetri? :-D) ei toistaiseksi ole haitannut, ainut haittapuoli on kaasuhella (joka on valitettavan yleinen Unkarissa), jonka käyttö aiheuttaa aina traumaattisen stressireaktion.
Heti asuntoon muuttaessani täällä oli kaasuvuoto, kun unohdimme ilmeisesti hellan kaasuhanan päälle edellispäivän esittelykierroksella. Asia onneksi hoitui pienellä tuulettamisella. Lisäksi esitellessään kaasu-uunin käyttöä Alex (vuokraisäntäni) melkein poltti kätensä, hyvä alku siis kaiken kaikkiaan. (Kaasuhella vielä menettelee, mutta se kaasu-uuni, huh. En ole vielä uskaltanut koskea siihen.)
Hmh. Niin paljon asioita päässä, että taidan jakaa loput erillisiin kirjoituksiin. Lopuksi vielä pari kuvaa kämpästä:
Baarinurkkaukseni
Sänkysohvani
Tilaa:
Kommentit (Atom)