Sziastok!
Kolmas viikko Budapestissä puolessa välissä. Takana neljä paksua luettua kirjaa, matkat Lontooseen ja Egeriin, Spice Girlsin ja Within tempationin konsertit, n. 56 unkarin oppituntia, muutama epätoivoinen yritys käyttää kaasuhellaa ja liian monta pizzaa (jotka olivat kylläkin erittäin maittavia).
Tarkoitus oli aloittaa blogin pitäminen jo ensimmäisinä päivinä, mutta eihän siitä mitään tullut kaiken juoksemisen keskellä, ja sen jälkeen Reeta jo koukuttikin miut lukemaan Stephenie Meyerin Twilight-sarjaa enkä ole paljon muuta sen jälkeen pystynyt tekemään kuin lukemaan. Kirjat on kuitenkin nyt luettu (*kaipaava huokaus*), joten ehkä olisi aika kirjoittaa pari riviä vaihtelun vuoksi.
Unkarin opiskelu on mielenkiintoista, mutta ei aina ihan sieltä helpoimmasta päästä. Yritä nyt vaikka saada selvää mitä sana megkáposztástalaníthatatlanítottátok pitää sisällään...totuuden nimissä kuitenkin todettakoon että tuo on huono esimerkki ja suurin osa sanoista on suht selkojärkisiä, mutta unkarilaiset ovat noin tuhat kertaa suomalaisia innokkaampia lisäämään erilaisia päätteitä suoraan sanojen loppuun. Lukuunottamatta ehkä sanaa välinpitämättömyydellänsäkäänköhänkään.
Asunnostani pidän kovasti. Onnistuin löytämään kohtuuhintaisen ja hyväkuntoisen kämpän (ja hauskasti eläinkuviosisustetun :-D) ihan keskustasta, mutta sen verran rauhalliselta kadulta että yöllä pystyy nukkumaan, (ei liikenteen melua) vaikka ikkunat eivät turhan paksut olekaan. Keittiön pienuuskaan (koko ehkä neliömetri? :-D) ei toistaiseksi ole haitannut, ainut haittapuoli on kaasuhella (joka on valitettavan yleinen Unkarissa), jonka käyttö aiheuttaa aina traumaattisen stressireaktion.
Heti asuntoon muuttaessani täällä oli kaasuvuoto, kun unohdimme ilmeisesti hellan kaasuhanan päälle edellispäivän esittelykierroksella. Asia onneksi hoitui pienellä tuulettamisella. Lisäksi esitellessään kaasu-uunin käyttöä Alex (vuokraisäntäni) melkein poltti kätensä, hyvä alku siis kaiken kaikkiaan. (Kaasuhella vielä menettelee, mutta se kaasu-uuni, huh. En ole vielä uskaltanut koskea siihen.)
Hmh. Niin paljon asioita päässä, että taidan jakaa loput erillisiin kirjoituksiin. Lopuksi vielä pari kuvaa kämpästä:
Baarinurkkaukseni
Kolmas viikko Budapestissä puolessa välissä. Takana neljä paksua luettua kirjaa, matkat Lontooseen ja Egeriin, Spice Girlsin ja Within tempationin konsertit, n. 56 unkarin oppituntia, muutama epätoivoinen yritys käyttää kaasuhellaa ja liian monta pizzaa (jotka olivat kylläkin erittäin maittavia).
Tarkoitus oli aloittaa blogin pitäminen jo ensimmäisinä päivinä, mutta eihän siitä mitään tullut kaiken juoksemisen keskellä, ja sen jälkeen Reeta jo koukuttikin miut lukemaan Stephenie Meyerin Twilight-sarjaa enkä ole paljon muuta sen jälkeen pystynyt tekemään kuin lukemaan. Kirjat on kuitenkin nyt luettu (*kaipaava huokaus*), joten ehkä olisi aika kirjoittaa pari riviä vaihtelun vuoksi.
Unkarin opiskelu on mielenkiintoista, mutta ei aina ihan sieltä helpoimmasta päästä. Yritä nyt vaikka saada selvää mitä sana megkáposztástalaníthatatlanítottátok pitää sisällään...totuuden nimissä kuitenkin todettakoon että tuo on huono esimerkki ja suurin osa sanoista on suht selkojärkisiä, mutta unkarilaiset ovat noin tuhat kertaa suomalaisia innokkaampia lisäämään erilaisia päätteitä suoraan sanojen loppuun. Lukuunottamatta ehkä sanaa välinpitämättömyydellänsäkäänköhänkään.
Asunnostani pidän kovasti. Onnistuin löytämään kohtuuhintaisen ja hyväkuntoisen kämpän (ja hauskasti eläinkuviosisustetun :-D) ihan keskustasta, mutta sen verran rauhalliselta kadulta että yöllä pystyy nukkumaan, (ei liikenteen melua) vaikka ikkunat eivät turhan paksut olekaan. Keittiön pienuuskaan (koko ehkä neliömetri? :-D) ei toistaiseksi ole haitannut, ainut haittapuoli on kaasuhella (joka on valitettavan yleinen Unkarissa), jonka käyttö aiheuttaa aina traumaattisen stressireaktion.
Heti asuntoon muuttaessani täällä oli kaasuvuoto, kun unohdimme ilmeisesti hellan kaasuhanan päälle edellispäivän esittelykierroksella. Asia onneksi hoitui pienellä tuulettamisella. Lisäksi esitellessään kaasu-uunin käyttöä Alex (vuokraisäntäni) melkein poltti kätensä, hyvä alku siis kaiken kaikkiaan. (Kaasuhella vielä menettelee, mutta se kaasu-uuni, huh. En ole vielä uskaltanut koskea siihen.)
Hmh. Niin paljon asioita päässä, että taidan jakaa loput erillisiin kirjoituksiin. Lopuksi vielä pari kuvaa kämpästä:
Baarinurkkaukseni
Sänkysohvani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti