Keskipäivän kahvihetken irtonaisia ajatuksia

1.

Milloin sielu asettuu ruumiiseen?

Vai eikö ihmistä ihmisenä olekaan? Masentava ajatus, että tämäkin ajatus olisi vain reaktion reaktiota reaktioon, enkä voi todellisuudessa valita mitään. Mutta toisaalta, mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa (ie. jos en tiedä etten ajattele itse, eihän sillä ole väliä - kai).

2.

Ehkä kaikki on säännönmukaista.

Yksi liike aiheuttaa kaiken maailman liikkeen. Ketjureaktio, ja maailma etenee vääjäämättä alusta loppuun, atomi kerrallaan.

Mutta ihmismieli, sekin koostuu atomeista. Säännönmukaista?

Ehkä tietoisuus tuo poikkeuksen ja tekee säännönmukaisuudesta kaaosta. Toivon niin.

3.

Kannattaako ajatella, että maailma toistuu samanlaisena. Elät miljoonasti ja olet elänyt, samat vaiheet joka kerta. Parempi saada kaikki oikein tällä kertaa, koska todellisuudessa se on ainoa kerta.

4.


Pelottavia ajatuksia
Pettäviä ajatuksia
Maailma on niiden leikkikenttä

Jos uskon tarpeeksi
Syökö leijona minut
Pyhä henki ainakin pelastaa

Jos uskon, se on totta
Jos en usko, en saa todisteita
Enkä voi uskoa vaikka kuinka haluaisin

5.

Mikä tuntuu minusta oikealta ja todelta

Ei ole sitä toiselle

Ja väittelemme kummatkin tuntien

olevamme oikeassa

On vain vaikeaa päästä yli tunteesta

että juuri itse on oikeassa

Mutta jos kummatkin ovat 'oikeassa'

Miten tilanteen saa ratkeamaan

Ihmismieli on kummallinen

Ja kumpikin uskoo toisen vain

uskottelevan uskovansa uskomaansa

6.

Mitä järkeä on koko universumin olemassa olossa?
Eihän siinä tarvitse olla.

Mutta ehkä on olemassa vain tietoisuus
ja harha maailmasta.

Maailma on niin naurettava.

Koska materiahan on vain harhaa,
vain atomien liikettä, värähtelyä
josta kukaan ei osaa sanoa mitään.

Jos siis materia on harhaa
Miksei kaikki olisi
Ja maailma on matriisi,
jolla tietoisuus pääsee ilmenemään, ja leikkimään loputtoman itsensä kanssa

Kaikki on minua, ja minä olen kaikki.
Sinä olet minä, ja kaikki ovat sinä.
Ja minä kohtelee itseään huonosti.

7.

Ehkä siis jumalia on olemassa

Mutta ne ovat vain osa tietoisuutta

Siis sinä ja minä ja muut

Eivätkä siksi sen korkeammalla, tai

matalammalla kuin me muutkaan

Arvostus on aina hyvästä, ja itseään pitäisi kohdella hyvin

Mutta ehkä palvominen menee jo liiallisuuksiin

ja oman itsen arvon alentamiseen

8.

Miksi mikään jumala, joka aiheuttaa kärsimystä

Olisi millään järjellä palvomisen arvoinen

Miksi mikään USKONTO, joka aiheuttaa kärsimystä

Olisi kannattamisen arvoinen

Kaksinaismoralismi, en edes aloita tästä asiasta. (Paitsi sen verran, että jos kristinuskon jumala kerran loi ihmisen ja on kaikkivoipa, kaikkiarmollinen ja rakastaa kaikkia lapsiaan, niin miksi hän sitten tuomitsee homoseksuaalit, etenkin kun se TODISTETTAVASTI ei ole valintakysymys. Vastatkaa siihen, fundamentalistip****t.)

9.

Loppumaton ajatusvirta ahdistaa ja virkistää samaan aikaan. Niin monia mahdollisuuksia ja kaunita asioita, mutta ahdistavaa, liikaa, ja kohtuuttomuutta. Olen hillitön. Ja jos antaa hillittömyyden vallita, ei pääse eteenpäin.

Mutta pitääkö liikkua eteenpäin, vai vain ratkaista nykyhetki. Valaistuminen tuntuu olevan niin kaukana, ja kierin hillittömyydessäni, enkä pysty päästämään irti katkerasta suloisuudesta.

10.

Niinä hetkinä, kun päästän itseni melkein irti

Helpotus ja pelko valtaavat minut

Onko särkymisen takana kuolema vai

Uudelleen syntyminen

11.

Kaikesta selviää.

Jos ei, niin ei tiedä siitä, tai voi olla tyytyävinen siihen mitä sai aikaan.

Kaikesta selviää, tavalla tai toisella, eikä kuolemaa tarvitse pelätä.

Joskin sitä voi jonkin aikaa välttää - ehkä.